Oppilaitokset elävät nyt vuoden parasta aikaa, jos mittaamme tätä innostumisen määrässä. Jokaisessa oppilaitoksessa on uusia opiskelijoita nuoria tai vanhoja, jotka tuovat tuoreen tuulahduksen arkeen. Tämä arkinen innostuneisuus pitäisi osata tartuttaa myös muihin opiskelijoihin sekä henkilökuntaan.
Innostava työ tai
opinnot ovat hieno lähtökohta arkiselle aherrukselle. Se on jokaiselle
tavoiteltava tilanne. Itse tarkastelen tätä ammatillisen koulutuksen
näkökulmasta ja samalla pohdin sitä kaarta jonka nuori tekee ennen päätymistä
työelämään. Miten saamme ensimmäisinä päivinä näkyvän innostuksen esiin ja
pysymään. Realismia on se, että opiskelijat hakevat omaa paikkaansa vielä
opintojen alkumetreillä, mutta toivottavasti ajan kuluessa huomaavat onko
opiskelemansa ala oma juttu.
Monesti meillä on
suurena huolena se, että löytääkö nuori koulutusta vastaavaa työtä? Itse olen
tullut siihen tulokseen, että tärkeintä olisi löytää työtä. Sellaista työtä
joka on juuri hänelle kaikkein palkitsevinta. Haluaisin nähdä sen, että me
tukisimme nuoria entistä voimakkaammin kasvamaan hyvinvoiviksi kansalaisiksi
niin työssä kuin kotonakin. Tätä puolta voimme entisestään kehittää
ammatillisen koulutuksen parissa kehittää. Uskon myös, että ammatilliset opit
tarttuvat paremmin kun elämän perusasiat ovat kunnossa.
Aina välillä
haasteena on ymmärtää missä maailmassa meidän opiskelijat oikeasti elävät.
Yritämmekö pakonomaisesti pakottaa nuoria meidän maailmaan vai mukaudummeko?
Kaikki me
koulutuksen parissa työskentelevät olemme kuitenkin etuoikeutettuja, koska
saamme olla oleellisesti vaikuttamassa nuorten ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.